Hei taas!
Kevät keikkuen tulevi!
Eastway 2 -hankkeessa on totuttuun tapaan myyty koulutuksia,
kilpailtu ja lähetetty opiskelijoita Venäjälle. Ajattelin alun perin
kirjoitella myydyistä koulutuksista, mutta koska asiaan kuuluvat
synnytystuskat, lehmän hermot ja diplomatia sekä väsymyksen mutta onnellisuuden
tunne käytiin täällä läpi jo marraskuussa, kirjoitankin jostakin ihan muusta.
Kirjoitan tänään tapahtuneesta.
Tavoitteemme ovat yhtenevät, koska teemme työtä samassa
hankkeessa. Niin pitääkin olla. Tämän lisäksi suhtaudumme työhömme samalla
tavalla: laitamme itsemme likoon kun on sen aika, iloitsemme asian etenemisestä
ja olemme yhtälailla puhki ja tyhjiä mutta onnellisia aina kilpailu-, koulutus-
tms. proggiksen päätyttyä. Tämä ei ole itsestään selvää, mutta helpottaa
hankkeen toteuttamista ja mikä tärkeintä, toistemme ymmärtämistä.
Henkilökohtaista kontaktia ei voi kyllin korostaa. Sähköpostit
ja puhelimet ovat tehokkaita työvälineitä, mutta työn todellinen suola on
ihmisten välinen kommunikointi. Venäläisistä sanotaan, että heille on
henkilökohtainen kontakti tärkeää, että Venäjällä asioita saa paremmin
eteenpäin, jos on henkilökohtainen kontakti. Eipä Suomessa meininki paljon
tuosta eroa. Totuus on myös se, että ihmiset näitä asioita tekevät ja
yhteistyötä toteuttavat, eivät organisaatiot. Vain kollega voi tarjota
vertaistukea.
Hankkeessamme tapahtuu koko ajan niin paljon, että joka
päivä voisi kertoa erilaisista motivaatioon vaikuttavista asioista. Tänään
valitsin tämän. Ja kun välillä pysähtyy, jaksaa taas hektistä menoa.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti