tiistai 25. maaliskuuta 2014


Hei taas!
Kevät keikkuen tulevi!

Eastway 2 -hankkeessa on totuttuun tapaan myyty koulutuksia, kilpailtu ja lähetetty opiskelijoita Venäjälle. Ajattelin alun perin kirjoitella myydyistä koulutuksista, mutta koska asiaan kuuluvat synnytystuskat, lehmän hermot ja diplomatia sekä väsymyksen mutta onnellisuuden tunne käytiin täällä läpi jo marraskuussa, kirjoitankin jostakin ihan muusta. Kirjoitan tänään tapahtuneesta.
 
Tänään projektipäällikkö ja projektiasiantuntija pysähtyivät ja pyhittivät päivän kerättyjen kokemusten summaamiselle. Olemme tahoillamme tehneet työtä ja tulosta, ja nyt pysähdyimme makustelemaan ja tuomaan kokemukset ja tulokset hankkeen yhteiseksi rikkaudeksi.

Tavoitteemme ovat yhtenevät, koska teemme työtä samassa hankkeessa. Niin pitääkin olla. Tämän lisäksi suhtaudumme työhömme samalla tavalla: laitamme itsemme likoon kun on sen aika, iloitsemme asian etenemisestä ja olemme yhtälailla puhki ja tyhjiä mutta onnellisia aina kilpailu-, koulutus- tms. proggiksen päätyttyä. Tämä ei ole itsestään selvää, mutta helpottaa hankkeen toteuttamista ja mikä tärkeintä, toistemme ymmärtämistä.
 
Henkilökohtaista kontaktia ei voi kyllin korostaa. Sähköpostit ja puhelimet ovat tehokkaita työvälineitä, mutta työn todellinen suola on ihmisten välinen kommunikointi. Venäläisistä sanotaan, että heille on henkilökohtainen kontakti tärkeää, että Venäjällä asioita saa paremmin eteenpäin, jos on henkilökohtainen kontakti. Eipä Suomessa meininki paljon tuosta eroa. Totuus on myös se, että ihmiset näitä asioita tekevät ja yhteistyötä toteuttavat, eivät organisaatiot. Vain kollega voi tarjota vertaistukea.

Hankkeessamme tapahtuu koko ajan niin paljon, että joka päivä voisi kertoa erilaisista motivaatioon vaikuttavista asioista. Tänään valitsin tämän. Ja kun välillä pysähtyy, jaksaa taas hektistä menoa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti